Palveluverkon kehittäminen hyvinvointialueilla – kysyntälähtöistä ja kestävää palvelutuotantoa
Hyvinvointialueiden ensimmäiset toimintavuodet ovat tehneet selväksi, että nykyinen palveluverkko ei kaikilla alueilla vastaa tulevaisuuden tarpeita. Väestö ikääntyy, palvelutarve muuttuu, henkilöstöä on niukasti saatavilla ja talouden tasapainotuspaineet ovat kovat. Samanaikaisesti suuri osa sote-kiinteistökannasta ikääntyy ja tulee teknisen elinkaarensa päähän. THL ennustaa sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen kasvavan koko maassa vuoteen 2045 saakka, painottuen erityisesti ikääntyneiden palveluihin (THL:n ennuste).
Palveluverkon kehittäminen on noussut näiden tekijöiden vuoksi monen hyvinvointialueen strategiseksi prioriteetiksi. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään kiinteistöistä tai tilojen mitoituksesta. Onnistunut palveluverkkokehittäminen lähtee toiminnan tavoitteista: mitä palveluita tuotetaan, missä ja millä tavalla, ja vasta sen jälkeen kysytään, missä tiloissa.
Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä palveluverkkokehittäminen tarkoittaa, miksi tilalähtöinen lähestymistapa johtaa usein epäoptimaalisiin päätöksiin, mistä toimiva palveluverkko rakentuu ja miten hyvinvointialueen palveluverkkoselvitys etenee vaiheittain.
Mitä palveluverkkokehittämisellä tarkoitetaan?
Laajemmin tarkasteltuna kaikki alkaa verkostokehittämisestä ja päätöksistä siitä, mitä palveluita tuotetaan jatkossa, missä ja millä tavalla, niin että kysyntä ja tarjonta kohtaavat optimaalisesti. Palveluverkkokehittäminen on monitahoinen kokonaisuus, joka kattaa palvelutuotannon, palveluiden saavutettavuuden, fyysisen toimipisteverkon ja kiinteistökannan kehittämisen yhteen sovitettuna.
Palveluverkkokehittämisen olennaiset osatekijät:
- palvelutuotannon muodot (kivijalka-, digitaaliset ja liikkuvat palvelut)
- toimipisteiden määrä, sijainti ja kapasiteetti
- toimintamallien uudistaminen ja työnjako kanavien välillä
- kiinteistökannan käytön ja kunnon arviointi
- investointitarpeiden ajoittaminen ja kohdentaminen
- saavutettavuus ja palvelutason turvaaminen
Tämä erottaa palveluverkkokehittämisen pelkästä kiinteistöselvityksestä tai talouden sopeuttamisohjelmasta. Molemmat ovat osa kokonaisuutta, mutta yksinään ne eivät tuota kestäviä ratkaisuja.
Miksi palveluverkkoja kehitetään juuri nyt?
Palveluverkon kehittämisen aikaikkuna on auki monella hyvinvointialueella, koska samanaikaisia muutostekijöitä on useita:
- Väestörakenne muuttuu. Väestön kokonaismäärän ja erityisesti ikääntyneiden määrän muutokset vaikuttavat palvelutarpeen rakenteeseen ja painopisteisiin.
- Henkilöstön saatavuus on heikentynyt. Pienissä yksiköissä yhden työntekijän puuttuminen voi pysäyttää koko toiminnan, mikä tekee niistä haavoittuvia.
- Talous pakottaa muutokseen. Tasapainottamispaineet ja velanoton vähentämistavoitteet edellyttävät kaikkien kustannuserien tarkastelua.
- Kiinteistökanta vanhenee. Sote-rakennukset ovat monella alueella ikääntyneitä eivätkä vastaa nykyaikaisen palvelutuotannon tarpeita.
- Digitaaliset ja liikkuvat palvelut ovat kypsyneet. Ne pystyvät korvaamaan osan perinteisestä toiminnasta tavalla, joka ei vielä muutama vuosi sitten ollut realismia.
Julkisen sektorin toimijoiden on minimissään täytettävä lakisääteiset velvoitteet palveluiden järjestämisestä. Yksityisellä sektorilla ja in-house-palveluyhtiöissä asiakassopimusten velvoitteet on hoidettava, ja kasvua tavoiteltaessa on tehtävä ennakoivia panostuksia uusiin painopistealueisiin, esimerkiksi uusiin toimipaikkoihin alueilla, joilla kysyntää halutaan lisätä. Lähtötilanne vaihtelee organisaatiosta toiseen, mutta kysymys palveluverkon uudistamisesta on yhteinen.
Usein tilat ohjaavat kehittämistä toiminnan sijaan
Liian usein verkostokehittämistä pääasiassa ohjaavaksi tekijäksi muodostuvat jo käsissä olevat, toimintaan soveltumattomat tilat. Tilannekuva on monilta alueilta tuttu:
- Tilaa on liikaa ja väärässä paikassa.
- Joidenkin kiinteistöjen kunto on päästetty heikoksi, mikä aiheuttaa jatkuvia ongelmia toiminnalle ja kasvattaa toimintakustannuksia.
- Pahimmillaan tilat ovat jopa käyttökiellossa, mikä johtaa kustannuksia lisääviin tilapäisratkaisuihin.
- Akuutit tilaongelmat pakottavat lyhyen aikavälin optimointiin, jolloin investointikyvykkyys hukataan ilman, että verkostoa saadaan kehitettyä kohti pitkän aikavälin tavoitetta.
Lopputulos on usein kompromissi, joka ei palvele toimintaa eikä taloutta. Hyvinvointialue päätyy tilanteeseen, jossa investointikyvyn heikentyminen estää juuri sen uudistamisen, joka olisi pitkällä aikavälillä taloudellisesti edullisin. Akuutista paineesta nouseva päätöksenteko tekee siis ratkaisuista kalliimpia kuin systemaattinen, ennakoiva kehittäminen.
Mistä toimiva palveluverkko rakentuu?
Toimiva palveluverkko ei synny sattumalta. Se rakennetaan viidestä toisiaan tukevasta osatekijästä.
1 Toimintalähtöisyys ja kysyntäperusteinen suunnittelu
Verkostokehittämisen tulee ensisijaisesti perustua toiminnan kehittämisen tavoitteisiin. Pitkän aikavälin kehittämisessä investointikohteet ja niiden määrät suunnitellaan 10–30 vuotta eteenpäin toiminta- ja kysyntälähtöisesti.
Optimaalisen ratkaisun rakentamisessa on jopa tärkeämpää tarkastella toimintaprosessien uudistamista kokonaisvaltaisesti kuin pelkkiä tilasidonnaisia kustannuksia. Konkreettisia vaihtoehtoja tulee laatia toiminnoittain siitä, missä eri palvelutuotannon muodoissa palveluita jatkossa tuotetaan ja mikä osa palveluista hoidetaan missäkin palvelukanavassa.
2Saavutettavuus ei aina ratkea maantieteellä
Saavutettavuus on yksi palveluverkkokehittämisen kriittisistä mittareista, ja käsitteenä se on laajempi kuin pelkkä etäisyys lähimpään toimipisteeseen. Palveluverkkoselvityksessä saavutettavuutta tarkastellaan tyypillisesti useasta ulottuvuudesta yhtä aikaa:
- Maantieteellinen saavutettavuus: ajoaika ja etäisyys lähimpään toimipisteeseen sekä näiden vaihtelu alueittain ja väestöryhmittäin
- Toiminnallinen saavutettavuus: saako palveluun ylipäätään aikaa kohtuullisessa ajassa
- Monikanavainen saavutettavuus: miten hyvin palvelut ovat tarjolla eri kanavissa ja vastaavatko ne eri väestöryhmien tarpeisiin
- Kielellinen ja kognitiivinen saavutettavuus: saako asiakas palvelua omalla kielellään ja kykeneekö hän käyttämään tarjottuja palvelumuotoja
Maantieteellinen saavutettavuus on monilla hyvinvointialueilla edelleen kohtuullisen hyvällä tasolla. Esimerkiksi useissa hyvinvointialueissa noin 90 prosenttia väestöstä pääsee lähimmälle terveysasemalle alle 30 minuutissa julkista tieverkkoa pitkin. Pelkkä maantiede ei kuitenkaan vielä takaa palvelua: jos lähimmältä terveysasemalta ei saa aikaa, toiminnallinen saavutettavuus on heikko. Tämä korostuu erityisesti pienissä yksiköissä, joissa palvelukapasiteetti on lähtökohtaisesti rajallinen. Suuremmissa yksiköissä voidaan ottaa käyttöön myös uusia toimintamalleja kuten omalääkäri–hoitaja-mallia, joka parantaa hoidon jatkuvuutta ja asiakaskokemusta.
Palveluverkkoselvityksessä saavutettavuutta arvioidaan paikkatietoanalytiikan avulla, jolloin nähdään täsmällisesti, miten eri skenaariot vaikuttavat eri alueiden ja väestöryhmien palveluiden saatavuuteen. Tulokset yhdistetään toiminnalliseen kapasiteettitarkasteluun, jolloin päätös perustuu kokonaiskuvaan eikä yksittäiseen ulottuvuuteen.
3 Monikanavainen palvelutuotanto
Uudet palvelutuotannon muodot tulee suunnitella niin, että palveluiden saavutettavuus ei kärsi fyysisten verkostomuutosten myötä. Monikanavaisten palveluiden rooli kasvaa erityisesti alueilla, joilla väestötiheys tai kysynnän taso ei tarjoa riittäviä perusteita pienten yksiköiden ylläpidolle.
Palvelut tulee suunnitella kustannustehokkaana kokonaisuutena, jossa digitaaliset ja liikkuvat ratkaisut vahvistavat palveluverkon muutoksia, vastaavat asukkaiden muuttuviin tarpeisiin ja mahdollistavat fyysisten toimipisteiden määrän hallitun vähentämisen. Monikanavaisen palveluverkon rakennusosia ovat tyypillisesti:
- keskitetyt suuremmat toimipisteet, joissa kapasiteetti ja toimintamallien kehittäminen ovat mahdollisia
- lähipalveluyksiköt riittävän väestöpohjan alueille
- digitaaliset palvelut: chat, etävastaanotot, sähköinen asiointi ja digitaaliset sote-keskukset
- liikkuvat palvelut harvempaan asutuille alueille
- asiakkaan kotiin tuotettavat palvelut
Eri kanavien työnjako ei ole itsestäänselvyys. Se on osa palveluverkkosuunnittelun ytimessä olevaa toimintamallin määrittelyä.
4 Liikkuvat palvelut
Liikkuvat palvelut ovat laaja käsite, ja niiden hintalappu määräytyy laajuuden mukaan. Niitä tarjotaan usein ratkaisuksi alueille, joilla toimipisteverkkoa harvennetaan, sillä lupauksella, että saavutettavuus turvataan liikkuvien palveluiden voimin. Tällainen korvaava palvelu syö kuitenkin usein nopeasti yhden suljetun toimipisteen tuomat säästöt.
Liikkuvien palveluiden suunnittelu ja kustannushyöty tuleekin arvioida huolellisesti, eikä niitä kannata pitää automaattisena ratkaisuna toimipisteen sulkemisen sivutuotteena. Liikkuvilla palveluilla on toimivat käyttökohteensa, mutta ne edellyttävät yhtä tarkkaa mitoitusta kuin kiinteät toimipisteet.
Parhain hyöty saavutetaan tyypillisesti silloin, kun:
- liikkuvia palveluita käytetään vaiheittain väliaikaisratkaisuna palveluverkon muutoksen aikana
- korvaavat palvelut suunnitellaan osana laajempaa monikanavaista kokonaisuutta, ei pelkkänä yksittäisen toimipisteen korvikkeena
- liikkuvuus yhdistetään muiden toimijoiden kanssa jaettuihin toimipisteisiin (kts. seuraava luku)
5 Yhteistoiminta muiden toimijoiden kanssa
Yksi tehokkaimmista keinoista turvata palvelut harvempaan asutuilla alueilla on yhteistoiminnallinen toimipiste, jossa hyvinvointialueen palvelut, kunnan palvelut, pelastustoimi tai muu julkinen toiminta jakavat saman tilan. Esimerkiksi Loviisassa pelastuslaitoksen tiloissa toimii myös poliisi https://pelastustoimi.fi/-/loviisan-pelastusasema-vihittiin-kayttoon. Tällaiset järjestelyt ovat usein kustannustehokkaampia kuin pelkkä kiertävä palvelu, koska kiinteät kulut jakautuvat useammalle toiminnolle.
Yhteistoiminnan mahdollisuudet kannattaa tunnistaa palveluverkkosuunnittelun yhteydessä, ei jälkikäteen. Käytännössä tämä tarkoittaa kuntien, pelastuslaitoksen ja muiden hyvinvointialueen ulkopuolisten toimijoiden mukaan ottamista palveluverkkokeskusteluun jo selvitysvaiheessa.
Palveluverkkoselvityksen vaiheet
Onnistunut palveluverkkokehittäminen edellyttää systemaattista työskentelyä. Visiora Partnersin käyttämä palveluverkkoselvityksen malli on jaettu neljään päävaiheeseen, jotka kattavat työn esivalmistelusta lopulliseen päätöksentekoaineistoon.
Kuva 1: Visiora Partners – Mitä asioita täytyy tehdä, jotta oikea palveluverkkoratkaisu voidaan päättää?
Vaihe 0: Esiselvitys ja projektihallinta
Hankkeen aloituksessa varmistetaan, että työn sisältö, lähtötietotarpeet ja vastuut ovat kaikille osapuolille selkeät. Vaiheeseen kuuluvat organisoitumiskokous, aloituskokous tilaajan kanssa, havainnointikierros valittuihin kohteisiin sekä lähtötietopyynnöt ja lähtötietojen toimitus ja validointi.
Havainnointikierroksen tarkoitus on tuoda käytännön näkemystä avainhenkilöiden haastatteluihin, työpajoihin ja keskusteluihin keskeisten päättäjien kanssa. Esiselvitysvaihe vaikuttaa koko hankkeen onnistumiseen, sillä huonosti pohjustetussa hankkeessa joudutaan myöhemmin palaamaan lähtötietoihin.
Vaihe 1: Palveluverkon nykytilaselvitys
Toisessa vaiheessa rakennetaan kokonaiskuva alueen palveluverkosta. Tyypillisiä työvaiheita ovat:
- palveluverkon nykytila-analyysi ja yhteisen tietopohjan luonti
- palvelupisteiden profilointi ja arvio soveltuvuudesta palvelutuotantoon toiminnoittain ja alueellisesti
- kiinteistökannan analyysi (ikä, kunto, hallintatapa, sopimustila) toiminnoittain ja alueittain
- palvelutarve-ennusteiden luominen tuleville vuosille toiminnoittain ja alasegmenteittäin
- toimipisteiden saavutettavuusanalyysi paikkatietoanalytiikan avulla
- vertailu valittuihin verrokkihyvinvointialueisiin
- keskeisten päättäjien haastattelut ja investointitarpeiden alustava priorisointi
Kuva 2: Visiora Partners – Väestötiheys nykytilassa
Nykytilaselvitys ei ole pelkkä taustaraportti. Se määrittää tietopohjan, jolle kaikki seuraava päätöksenteko rakentuu, ja paljastaa usein yllättäviäkin epäkohtia: päällekkäisyyksiä, pieniä haavoittuvia yksiköitä tai kiinteistöjä, joiden hallintamalli ei tue kehittämistä.
Vaihe 2: Palvelutarpeen kehitysnäkymät ja vaikutukset tilatarpeisiin
Kolmannessa vaiheessa siirrytään nykytilasta tulevaisuuden skenaarioihin. Vaiheen sisältö muodostuu tyypillisesti seuraavista osista:
- työpaja verkostokehittämisen näkemyksistä poliittisille päättäjille
- uusien palvelutuotantomuotojen määrittely toimintojen edustajien kanssa tavoitevuosille
- kehitystoimenpiteiden määrittäminen palvelutuotannon ja verkoston näkökulmasta
- tavoitevuosien verkostokehityksen tarvitseman tilakapasiteetin laskenta uudet palvelutuotantomuodot huomioiden
- saavutettavuusanalyysien tarkennus ja uudelleenajo eri skenaarioilla
- optiona liikkuvien palveluiden kustannuslaskenta suljetuille toimipisteille ja kapasiteettitarvesimulaatio uusille keskitetyille toimipisteille
Kuva 3: Visiora Partners – esimerkki maltillisista muutoksista verkostoon ja vaikutuksista resurssitarpeeseen
Vaiheen lopussa on käytettävissä konkreettinen kuva siitä, miten palvelutarve kehittyy eri skenaarioissa ja millaisia tila- ja toimipistetarpeita siitä seuraa.
Vaihe 3: Palveluverkon arviointikriteeristön määritys ja näkökulmien analysointi
Mitä palveluverkon analyysissä tulisi huomioida?
Kun palveluverkon uusi tahtotila on määritelty, sen toimivuutta arvioidaan ennalta laaditun arviointikriteeristön avulla. Kriteeristön avulla vertaillaan nykyistä palveluverkkoa ja tavoitetilaa eri mittareiden perusteella. Arviointi perustuu sekä kvalitatiivisiin että kvantitatiivisiin tekijöihin, jotka yhdessä muodostavat kokonaiskuvan palveluverkon kehittämistarpeista ja vaikutuksista. Oleellisia seikkoja ovat mm.:
- Potilaskokemus, hoitoketjut, palveluiden integraatiot, liikkuvat ja korvaavat palvelut
- Palveluiden saavutettavuus
- Toimintakustannukset
- Henkilöstötarve
- Tilakustannukset
Näiden ohella tulee ymmärtää myös palveluympäristön erityispiirteitä, joita voivat olla työntekijöiden saatavuus, kielierot, toimipisteiden haavoittuvuus jne.
Vaihe 4: Palveluverkon kehittämisen suuntaviivat
Viimeisessä vaiheessa koostetaan arviointikriteeristön mukaiset tulokset eri vaihtoehdoista ja edellisten vaiheiden tuotokset yhdistetään toimeenpanokelpoiseksi suunnitelmaksi:
- työpaja kiinteistöjen hallinnointistrategiasta ja toimitilainvestointitarpeiden viimeistelystä
- lopputuotosten kokoaminen konkreettiseksi palveluverkon tiekartaksi tavoitevuosille ja toimenpidelistaksi
- loppuseminaari, jossa tulokset esitellään päättäjille ja sidosryhmille
- päätöksenteon tuki: selvitystyön viimeistely ja päätösaineiston valmistelu
Tiekartta jakaa muutokset realistisiin vaiheisiin, joiden kustannus-, henkilöstö- ja palvelutasovaikutukset on arvioitu. Tarkempi kuvaus verkostoanalyysin vaiheista löytyy palvelusivultamme.
Pitkän aikavälin tiekartta päätöksenteon tukena
Palveluverkon ja toimintamallien kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä otetta. Verkostokehitys tulee hahmottaa usean vuoden, käytännössä useamman valtuustokauden, aikajänteelle. Varsinaiselle toteutukselle on laadittava selkeä, vaiheittainen tiekartta, jossa toiminnan tehostumistavoitteet realisoituvat vaiheittain, ei yhdellä isolla hyppäyksellä.
Tiekartta on samalla riskinhallinnan väline. Kun jokainen muutos on osa ennalta määriteltyä polkua, ei jouduta jälkikäteen perustelemaan päätöksiä yksittäin tai reagoimaan akuutteihin tilaongelmiin pikaratkaisuilla. Hyvinvointialueen palvelustrategia, tuottavuusohjelma ja kiinteistöstrategia kytkeytyvät tiekartan kautta toisiinsa.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että tiekartan tulee sisältää:
- selkeä jaksotus, esimerkiksi 2025–2030, 2030–2035 ja 2035–2040
- kuhunkin vaiheeseen kuuluvat investoinnit, luopumiset ja toimintamallin muutokset
- mittarit, joilla edistymistä seurataan
- päätöksentekohetket, joissa suunta voidaan tarvittaessa korjata
Esimerkki: Itä-Uudenmaan toimitilaverkon tiekartta vuoteen 2040
Itä-Uudenmaan hyvinvointialue (IUHVA) tilasi Visiora Partnersilta ja Finwise Advisorsilta kokonaisvaltaisen selvityksen toimitilaverkon kehittämisestä vuoteen 2040 saakka. Tavoitteena oli rakentaa realistinen ja strateginen tiekartta, joka perustuu valittuun palveluverkkoskenaarioon ja alueen tuleviin palvelutarpeisiin.
Työssä hyödynnettiin alueellista palvelutarve-ennustetta, jossa huomioitiin muun muassa uudet palvelutuotannon muodot kuten digitaaliset ja liikkuvat palvelut sekä asumispalveluiden eri muodot. Tämän pohjalta arvioitiin fyysisten palvelu- ja toimitilojen tulevaisuuden tilatarvetta ja sijoittumista.
Hankkeen tuotoksina hyvinvointialueella on käytössään:
- kokonaiskuva tilatarpeista ja toimitilakustannuksista pitkällä aikavälillä
- lyhyen ja pitkän aikavälin palvelutuotannon kehitystoimenpiteiden listaus
- tulevaisuuden palvelutarve-ennusteiden mukainen tilatarpeiden määrittäminen
- selkeä ja vaiheittainen tiekartta, joka tukee toimitilojen keskittämistä ja kustannustehokkuutta
- taloudellisten vaikutusten mallinnus tuloslaskelmaan, kassavirtaan ja taseeseen
- tuki investointien ja tilaluopumisten suunnitteluun
Tutustu IUHVA-referenssitarinaan tarkemmin →
Lisää referenssitarinoita ja asiakaslistauksen löydät sivuilta Asiakkaat ja referenssitarinat sekä Sosiaali- ja terveydenhuollon toimialasivulta.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä on palveluverkkokehittämisen ja kiinteistöselvityksen ero?
Kiinteistöselvitys tarkastelee rakennuskannan teknistä kuntoa, ikää ja kustannuksia. Palveluverkkokehittäminen alkaa palvelutuotannon tavoitteista ja kysynnästä ja määrittää vasta sen jälkeen, millaisia tiloja eri puolilla aluetta tarvitaan. Palveluverkkokehittämisessä tutkitaan palvelutuotantoa laajemmin kuin vain kiinteistötasolla ja kuvaavampaa onkin puhua palveluympäristön kehittämisestä. Kiinteistöselvitys on palveluverkkokehittämisen yksi osatekijä, ei sen korvaaja.
Kuinka pitkälle palveluverkkoa kannattaa suunnitella?
Tyypillinen aikahorisontti on 10–20 vuotta, usein pidempi. Pitkä horisontti on välttämätön, koska kiinteistöratkaisut ja investoinnit vaikuttavat vuosikymmenten päähän. Lyhyemmän aikavälin päätökset johdetaan pitkän aikavälin tiekartasta, ei toisin päin.
Kuinka monikanavaisuus huomioidaan palveluverkkosuunnittelussa?
Monikanavaisuus tarkoittaa, että sama palvelu voidaan tuottaa useassa kanavassa: fyysisessä toimipisteessä, etäyhteydellä, liikkuvana palveluna tai asiakkaan kotona. Suunnittelussa määritellään, mikä osa palveluista soveltuu mihinkin kanavaan ja mikä on niiden välinen työnjako eri väestöryhmien ja alueiden kohdalla. Eri kanavien kustannukset ja palvelukyky lasketaan kokonaisuutena.
Voiko liikkuvilla palveluilla korvata fyysisen toimipisteen?
Joissakin tilanteissa kyllä, mutta vain harkitusti. Liikkuvat palvelut ovat kustannusrakenteeltaan usein raskaita, ja niiden kustannushyöty on arvioitava huolellisesti. Parhaat tulokset saadaan, kun liikkuvat palvelut suunnitellaan osana laajempaa monikanavaista kokonaisuutta, eivätkä jää pelkäksi lakkautettavan toimipisteen korvikkeeksi.
Mistä palveluverkkohanke kannattaa aloittaa?
Tyypillinen ensimmäinen askel on nykytila- ja palvelutarveanalyysi, jossa muodostetaan yhteinen tietopohja. Sen jälkeen voidaan rakentaa skenaariot ja vertailla niitä. Alussa kannattaa sopia selkeästi, mitä päätöksiä tiekartalla halutaan tukea ja millä aikataululla.
Tarvitaanko palveluverkkohankkeeseen ulkopuolinen kumppani?
Hyvinvointialueet pystyvät tekemään osan työstä itse, mutta paikkatietoanalytiikka, palvelutarve-ennusteiden mallinnus ja skenaarioiden vertailu vaativat erityisosaamista sekä tarkoituksenmukaisia työkaluja kuten simulointia. Ulkopuolinen asiantuntijakumppani tuo myös vertailutiedon muista hyvinvointialueista ja ulkopuolisen näkökulman omiin oletuksiin.
Mietitkö palveluverkon kehittämistä omalla hyvinvointialueellasi?
Visiora Partnersin asiantuntijat auttavat hyvinvointialueita rakentamaan systemaattisen kuvan palveluverkon nykytilasta, tulevaisuuden palvelutarpeesta ja niiden vaikutuksesta toimitilatarpeisiin. Hanke voidaan toteuttaa kevyenä alkukartoituksena tai laajana kokonaisselvityksenä, joka päättyy konkreettiseen, vaiheistettuun tiekarttaan vuosille 2030–2040.
Aloittaa voi pienesti: kerromme mielellämme, missä vaiheessa selvitystä kannattaisi käynnistää juuri teidän alueellanne ja millaisella laajuudella.
→ Ota yhteyttä asiantuntijoihimme
→ Lue artikkelimme tuottavuuspotentiaalista
→ Tutustu Toimipiste- ja palveluverkon suunnittelun palveluihimme
Artikkelin ovat laatineet
Molemmilla on yli 100 projektin kokemus teollisuuden tuotannon ja logistiikan kehittämisestä ja tuottavuuden parantamisesta.
Visiora Partnersin (ent. Delfoin konsultointiliiketoiminta) asiantuntijapalvelut keskittyvät julkisen sektorin ja sote-organisaatioiden toimintaprosessien kehittämiseen osana uudistus- ja investointihankkeita. Lähestymme hankkeita ensisijaisesti toiminnan näkökulmasta siten, että keskeistä ei ole pelkkä uusi tila vaan se, miten toiminta muuttuu ja mitä hyötyä muutoksesta saavutetaan. Työn ytimessä on hankkeiden tuottavuuspotentiaalin tunnistaminen ja arviointi eli se, mitä hyötyjä voidaan saavuttaa sujuvammilla prosesseilla, selkeämmällä työnjaolla ja tarkoituksenmukaisella mitoituksella. Näin varmistetaan, että suunnitellut ratkaisut parantavat palvelukykyä, tehostavat toimintaa ja tukevat kustannustehokkuutta.
