Aloitin työni Delfoilla 1995, josta myöhemmin työurani jatkui yrityskaupan myötä Delfoi Consultingille ja Visiora Partnersille. Opiskelin automaatiotekniikkaa Teknillisessä opistossa ja valmistuin vuonna 1995. Insinöörin lopputyöni käsitteli tuotantolinjan kapasiteetin simulointia. Silloinen simulointiohjelmisto oli hyvin buginen, jonka takia soitin viikoittain Tehdasmalleihin (Tehdasmalleista tuli myöhemmin Delfoi) kysyäkseni apua. Jossain kohtaa Tehdasmalleissa kyllästyttiin vaikeisiin kysymyksiin ja kysyivät minua töihin, kun kuitenkin soittelen sinne jatkuvasti. Ensin tuntisopimuksella ja myöhemmin vakituiseksi.
Ensimmäisessä projektissa simuloitiin kaasupullojen automaattisen täyttöradan kapasiteettia. Simulointiajot ajettiin isoilla Silicon Graphicsin työasemilla. Ajot jätetiin yöksi päälle ja aamulla jännitettiin tuloksia. Joskus kaasupullot jatkoivat radalla mutkasta suoraan ja löytyivät aamulla satojen kilometrien päästä tehtaan ulkopuolelta.
Työni tekee kiinnostavaksi se, että saan tutustua ja ratkoa teollisuuden ja terveydenhuollon järjestelmien haasteita. Kapasiteetin hallinta ja tuottavuuden optimointi ovat kiinnostavia. Haluan, että simulointimallien tuloksista on hyötyä – simulointimalleilla ei ole itseisarvoa, vaan niiden on tuotettava lisätietoa päätösten tueksi.
Parasta työssäni on, kun projektiryhmän kanssa voidaan yhdessä todeta, että simulointimalli – lähtötiedot, mallin logiikka ja mallin tuottamat tunnusluvut – ovat sellaisia, että niiden avulla saadaan luotettavasti tutkittua haluttuja ilmiöitä ja löydetään vastauksia avoimiin kysymyksiin.
Ideaalityöpäivä alkaa aamulla hieman ennen kello kahdeksaa. Edellisen päivän päätteeksi on jäänyt jokin mallin looginen ongelmapähkinä ratkaistavaksi ja aamulla se on kuin itsestään ratkennut. Saan ongelman korjattua mallista. Seuraavaksi on etäpalaveri asiakkaan kanssa, jossa käydään läpi malliin liittyviä asioita. Palaverin tuloksena asiakas toimittaa puuttuvia lähtötietoja mallia varten ja pääsen jatkamaan mallin rakentamista eteenpäin. Iltapäivällä on vielä jokin tulevan projektin myyntiin liittyvä tiimin sisäinen keskustelu. Päivä loppuu neljään mennessä ja illalla on vielä suunnistus iltarastit Nuuksion Velskolassa.
Simulointimallista saa tuotettua valtavan määrän tietoa. Haaste on poimia olennainen tieto ja esittää se sellaisessa muodossa, että väärinkäsitysten mahdollisuus minimoituu. Haastavaa on simuloinnin tulosten selkeä esitys ja olennaisten asioiden poiminta. Siinä haluaisin kehittyä. Myös uudet tekniikat kiinnostavat. Tekoälyn hyödyntäminen mallien rakentamisessa ja koneoppimismallin opettaminen simulointimallin avulla tulevat muuttamaan mallinnustekniikoita. Simulointimalliin koodattavat, joskus monimutkaiset, optimointisäännöt voidaan korvata geneerisillä vahvistusoppimisalgoritmeilla, jolloin mallinnuksen haasteena ei ole osata kirjoittaa optimointialgoritmia, vaan osata määrittää optimointikriteerit ja tulosmittarit.
Mieleenpainuvia projekteja on useita. Viimeaikaisista projekteista voi mainita Meyerin turun telakalle tehdyt projektit. On ollut todella mielenkiintoista päästä tutustumaan telakan toiminaan, laivanrakennuksen vaiheisiin ja valtavaan tietomäärään, joka ison risteilijän rakentamiseen liittyy. Vanhemmista projekteista on jäänyt mieleen vuosituhannen vaihteeseen aikoihin isolle kännykkävalmistajalle tehdyt tuotantolinjasimulaatiot, joiden tarkkuus- ja vaatimustaso oli aivan omaa luokkaansa. Erikoisin mallinnuskohde oli Posivalle tehdyt ydinjätteen loppusijoitukseen liittyvät simulaatiot. Myös Airbusille tehty lentokoneiden kokoonpanolinjan simulointi Ranskan Toulouseen on jäänyt mieleen tehdasalueen ja kokoonpanotilojen valtavan koon takia.
Vapaa-ajalla käyn usein metsässä ulkoilemassa. Kuntorasteilla koitan käydä suunnistamassa vähintään kerran viikossa. Viime kesänä kävimme perheen kanssa viikon vaelluksella Tuntsan erämaassa. Aiempia pidempiä vaelluksia en ole tehnyt, mutta toivottavasti tulevaisuudessa pääsen uudestaan. Pidän kovasti myös pyöräilystä (myös talvella).
Opiskelen tällä hetkellä Metropoliassa Älykäs teollisuus – linjalla ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Tavoitteena on valmistua keväällä 2026.
Visiorassa on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla 😎 . Visiorassa on mukavat työkaverit. Työilmapiiri on rento ja kaikkien jaksamisesta välitetään. Visiora on minulle juuri sopivan kokoinen yritys: riittävän iso, että se tasaa projektityöhön kuuluvaan työkuorman vaihtelua ja toisaalta riittävän pieni, että saan itse vaikuttaa työhöni.
